Kansanedustaja Sampsa Katajan ajama lakialoite pikavippien täyskiellolle on kerännyt eduskunnassa jo yli 100 nimeä taakseen. Kieltoa on kuitenkin perusteltu oikeastaan vain Katajan omilla mielipiteillä ja muutamilla ainakin mediasta varsin tutuilla argumenteilla. Kaikki nämä perusteet ovat kuitenkin olleet enemmän tai vähemmän paikkaansa pitämättömiä, ja tämä on voitu osoittaa tilastotiedoilla eli puhtailla faktoilla.

Kataja on mm. sanonut, että pikalainat ovat hädänalaisten ihmisten hyväksikäyttöä, ja että pikavippi johtaa maksuhäiriömerkintään todella monessa tapauksessa. Näin ei kuitenkaan ole, sillä tilastot osoittavat selvästi alle yhden prosentin maksuhäiriömerkinnöistä johtuvan pikavipeistä. Yli 99 prosenttia maksuhäiriömerkinnöistä johtuu siis jostakin muusta velkasuhteesta, kuin vipistä. On myös omituista, että pikalainapalveluiden asiakkaista puhutaan ikään kuin uhreista. Omituista se on siksi, että missä vaiheessa täysin vapaaehtoisesti ja oma-aloitteisesti lainaa netistä hakevasta ihmisestä tulee jonkin palvelun uhri?

Näitä mediasta tuttuja argumentteja on mm. se, että pikavipit ovat törkeän kalliita. Tämä väitös juontaa juurensa pikavippien suuriin todellisiin vuosikorkoihin, jotka pikavippipalveluiden tulee ilmoittaa lainojensa yhteydessä. Todellisen vuosikoron laskentakaava kuitenkin olettaa laina-ajan olevan vähintään yhden vuoden, joten laskun tulos ei pidä paikkaansa pikavippien tapauksessa, vaan on vääristynyt. Todellinen vuosikorko pätisi pikavippien tapauksessa ainoastaan, jos lainaa uusittaisiin korkoineen päivineen kokonaisen vuoden ajan putkeen.